Pellas Lotshemman

Kodin sydän

”Äiti, eikö pian ole se naisten juttu?” Se, jossa lähes sata saaristolaisnaista on parantanut maailmaa ja punonut verkkoa yli Itämeren kolmattakymmenettä vuotta. Se, jonne pakataan kumpparit ja korkkarit, jossa syödään omenoita ja keskustellaan elämästä saaristossa. Se, josta palataan hyväntuulisina ja posket hehkuen uskoa itseensä ja tähän, minkä on valinnut. Se, jota koko perhe odottaa. Että äiti saisi estrogeenipaukun!

80 women filled the ferry to Vorms, Estonia last September

"Mum, when is that your women thing?" The one when almost hundred women around the northern Baltic Sea have the last 30 years got together at one of the archipelagoes. The one where you pack rubber boots and high heels, eat apples and discuss the life in the archipelago. The one where you return home in good mood and shining - believing again yourself and this life we have chosen to live here. That mum gets her shot of estrogen...

Kumlinge, Åland, 2012

Kun sata naista viettää viikonloppua pienellä saarella, mukaan mahtuu poskivalssia Lauran kanssa, 70 vuotta täyttävä ruotsalainen Dancing Queen, suffragetteja Oolannista ja itse ammuttua villisikaa meille tarjoileva Marika Vormsista.

Group work!

When hundred women spend a weekend on a small island it includes walse cheek to cheek with Laura, 70 years old Dancing Queen from Sweden, suffragets from Åland and Marika of Vorms serving us a wild pig shot herself.

At Marika's

Aamujooga kahdeksalta, luento luonnonyrteistä, kirkkokonsertti. Ei miehiä, kohtuullisesti virvokkeita, runsaasti hymykuoppia ja kyyneleitä.

Almost as old as ours at home, this one in Estonia

Morning yoga at 8, lessons about wild herbs, a church concert. No men, some refreshments, smiles and tears.

Old grave stones in Vorms

Ja kurkistuksia. Miten asutaan saariston laidoilla? Neuvostoajan kolossit ovat muistoja ajasta, jolloin sotilaat haravoivat rantahiekkaa yrittäessään paljastaa paikalliset.

Nuckö, Aiboland, north of Haapsalu

And peekings.. How do you live in the outskirts of the archipelago? The soviet time huge buildings are memories of times when the soldiers checked the beautiful beaches regularly by raking them - the locals were not allowed to walk there.

Marikan hirsitalossa on leveät vanhat vaakapanelit ja se on suuren puutarhan keskellä karjan laiduntaessa ympäröivää niittyä. Pehmeisiin viltteihin käperrytään syyskylmällä, keittiössä tuoksuu omenahillo, ja tyttären huone on tapetoitu One Directionilla.

Marika's log house has old wooden panelling and it is in the middle of a lovely garden cows pasturing the meadows around. Soft woollen blankets in the living-room, scent of apple jam in the kitchen and the room of the daughter covered with One Direction.

In Kumlinge

Kumlingenilaismummon tupaan majoittuu nostalgiatripille seitsemänkymmenluvulle, kun kiipeämme narisevia portaita vinttikamareihin ja seinillä roikkuvat kanavakangastyöt.

In Kumlinge, Åland we slept in a house of an old lady and it took us to the 70's when we take the steps up to the attic. Walls are covered with canvas works here.

Village grocery's in Kumlinge

Muistatteko, miten ennen joka kodissa oli puhelinpöytä? Catharina esittelee ihmeitä tekevää siivousliinaa ja kiillottaa mummon kristallikruunua.

Lovely Haapsalu, Estonia

Do you remember when there used to be a telephone bench with a small table attached at every home? Catharina is showing us her wonder cleaning cloth and polishing the lady's chandelier.

On our way back home from Kumlinge

Suunnittelemme seuraavaa estrogeenitihentymää ja istumme Lauran keittiössä.

Spring at Laura's
We are now planning the next estrogen thickening and sitting at Laura's kitchen.

Sand leak from the vikings spreading under the trees

Myssyn alla hautuu tee, ja kuvun alta paljastuu houtskarilaisjuuresta leivottuja leipiä. Niityllä huutavat hanhet. Keittiön virkatun salusiinin takaa kurkistelee kevät.

Herb tea under the cap, sandwiches made of rye root from the neighbouring island Houtskär. The Geese are crying outside at the meadow. Spring is looking inside between the lace curtains.

Paper pop-up art in Estonia

Mekin haluamme avata ovia ja näyttää osaavia naisia. Haluamme näyttää viljelyä ja putiikinpitoa. Haluamme kutsua peremmälle kuisteille, missä pelakuut talvehtivat, ja omenaämpärit seisovat kukkuroillaan. Keittiöissä on tiskikaapit ja klapilaatikot. Kengät jätetään eteiseen, ja villasukkia saa lainata korista. Meilläkin.

Vorms church, renovated after the Russian time, a centre of local Swedes in the old times and now again!

We want to open doors, too and show our women who can! We want to show the agriculture and shop-keeping. We want to invite to the verandas where geraniums wait for the winter and buckets are full of autumn apples. We have washing cabins and boxes of wood in the kitchens. The shoes are left in the hall and you can borrow the woolen socks from a basket. Here, too.

Apples from Åland!

About Vorms in Estonia:
http://www.visitestonia.com/en/holiday-destinations/the-islands/vormsi-island?site_preference=normal

and about Kumlinge, Åland: http://www.kumlinge.ax/

Pyykkäyksen logistinen luonne

Our empirical human testing in the archipelago conditions has come out with the first results... Our test group of nearly ten produces an incredible amount of laundry daily and because I began to realize that my call is something else, everyone got their own laundry basket and a lesson with the machine.

The Crazy Professor...

Olemme empiirinen ihmiskoe, ja tutkittua tietoa alkaa tihkua kenttäkokeesta saaristossa. Lähes kymmenhenkinen testiryhmämme tuottaa melkoisen määrän pyykkiä viikossa. Kone pyörii kahdesti päivässä, ja telineet ja ovenpäälliset täyttyvät kuivuvista. Kutsumukseni on muualla, joten jokainen sai oman korin ja pesukonesulkeiset.

There was a saboteur among us or someone had a bad throwing hand since there were still so much dirty clothes that you couldn't tell the colour of the floor. We tried marking the personal areas with painter's tape and between the stripes was the no-one's-land... After finding the men's underwear every morning from the bathroom floor in front of the shower cabin I took the hammer and banged the underpants on the wall. A scalp! I take no prisoners in this war.

Yhteismajoitustiloissa kahlattiin silti lattialla kelluvissa hikisukissa ja elämän jälkiä kantavissa vaateparsissa. Heittotarkkuus petti, tai joukossamme oli sabotööri. Kokeilimme maalarinteippiä. Lattialle merkattiin ”ei-kenenkään-maa”, jota ei saanut ylittää. Ne joka aamu kylppärin lattialta löytyvät kalsarit naulasin pesukoneen yläpuolelle seinään. Päänahka! Tässä taistelussa ei oteta vankeja.

Pyykkäysketju alkoi toimia. Jokainen huolehtii omistaan koneesta narulle ja hyllyyn. Jos päällepantavat ovat vähissä, lisää löytyy omasta likapyykkikorista. Jos kone ei täyty omilla räteillä, täydennystä voi hakea naapurilta, mutta silloin kiltimpi ripustaa, todistetusti. Myös curlingia esiintyy. Vaikka haluan reippaita uusavullisia, jään toistuvasti kiinni apukoneellisista.

It began to work! Everyone takes care of his own from the machine to the clothes line and to the wardrope. If there is nothing to wear, you have to search from your basket... But there is still some curling parenthood that I need some therapy for.

The test is made more difficult by moving the washing machine over 10 metres from the bed rooms... The laundry-sauna building is step by step closer to be ready.

Koetta vaikeutetaan. Pesutupa on valmistumassa ja pesukone siirtymässä toistakymmentä metriä kauemmaksi makuutiloista.

The view from the dressing room through the hall to the laundry room. I have already started thinking about the colours, curtains and furniture.

Almost the shower cabin but have a look at the beautiful roof! I read that modern people have washing-towers with dryers and multi-functional closets, but I am more of the type that likes lavender, clothes pegs and swaying towers of clothes with Destination Unknown...

The Sauna!

And the View!

Luen kuvauksia pesutorneista ja liukuvista hyllyistä monitoimikaapistoissa, mutta mikään ei ratkaise logistiikkaa. Sitä paitsi uskon enemmän pyykkipoikiin, laventelipusseihin ja huojuviin pinoihin Määränpäänä Tuntematon.

In the far right corner can you see the washing-machine and a table for my Singer by the window? And our wonderful Wamsler will do the warming of water and rooms. It weights almost 200 kg and was lifted in through the window with a crane.

And a wash-basin for rubber-boots?

Our test-group is now facing a challenge. Does it reveal new cleverness or shall we find drop-outs hanging from the berry-bushes? You never know about ultimate acts - those things flapping at the flag pole are not always pennants...

Koehenkilömme ovat nyt tiukan paikan edessä. Paljastaako haaste itsensä ylittävää nokkeluutta vai alkaako pihamaan marjapuskien oksilla keikkua nimettömiä, kuormasta pudonneita? Äärimmäisistä teoista taas ei tiedä. Ne lipputankoon vedetyt eivät aina ole isännänviirejä.

At the eastern wing we were able to use the original ceiling paneling of the house that stood here before 1870's.

Jos sivari ja lähinnä sissin mielenlaadun omaava naisasianainen saavat aikaan aukottoman pyykkiketjun, on sotilaallisen mielenlaadun oltava ääriolosuhteissa kehittyvä ominaisuus tai geneettinen mutaatio. Onko muuten normaalia, että nelivuotias erottelee iltaisin vaatteensa kirjo- ja valkopyykkiin?

If a conscientious objector and a feminist can achieve a chain of laundry must the military state of mind be a genetic mutation or a character born under extreme pressure.

Is it otherwise normal that a four-year-old can sort whites and colours in the evening?

It all began 6 years ago with the southern end of the great barn.

The pile was already waiting for us. Hand in hand with the summer holiday would begin hammering - we had decided to fix the big barn. It wouldn't have lasted another winter and snow and we had plans... And we had two important parties to arrange, the first was the baccalaureate exam of our son, my step-son. Agnes the Goat was already up there on top of the pile tasting the bark but we needed to get it down as well as the big stocks before they decided to roll on the village road.

Ja vasaranpauke! Suvivirrestä alkaisi armoton työnteko, sillä värkki oli saapunut lammaslaitumen kulmalle. Vanhapiikamme pällistelivät taivaita hipovaa kasaa Agnes-vuohen kiipeillessä jo ylimmällä orrella. Sen kiihkeä kuoren jyystäminen ja ärhäkkä vartiointi päättyi väliaikaiseen vankeuteen, sillä oli meidän vuoromme. Kantaa. Vanhan tilan korjaus ei mitään niin paljon olekaan kuin kantamista.

Carring! When renovating an old place there is nothing as much as carring. We were desperate to look good. A lot of relatives would arrive and we wanted to show them that the project - now the fifth year.. - as a step-mother and mum-the-manager of the building-bobs is doing and looking great! All kinds of heaps had to be hidden or removed!
Kantamisen filosofiaan kuuluu epätoivo. Haluamme kovasti näyttää hyvältä. Pojan lakkiaisiin olisi tulossa sukua, joka piti sekä vakuuttaa homman edistymisestä että lyödä laudalta äitipuolen ominaisuudessa. Markin piti olla ojennuksessa ja mieluiten ulkoisen habituksenkin. Kaikenlaiset läjät piti siirtää sivummalle tai piilottaa.

Carring is frustrating because it is part of the nature of carring that everything is carried several times. We have carried all kinds of wood, tiles, rubbish, smelling, wet, heavy as sin and soon they will be needed somewhere else or are in the way. On 13th December a storm called Seija had rummaged a forest. A moveable circular saw had then made the trunks to boards of different sizes that were swaying by the barn.

Kantaminen on turhauttavaa, sillä kaikki kannetaan moneen kertaan. Olemme kantaneet lankkuja, lautaa, tiiliä, kattolaattoja, päreitä, romua, roskia, haisevia, kuhisevia, valuvia ja painavia kuin synti, ja pian niitä tarvitaan jossakin muualla tai ne ovat tiellä. Nyt oli Seija myllännyt metsää. Karsituista rungoista oli kenttäsirkkeli tehnyt kaikenlaisia tuumayhdistelmiä, jotka olivat kuin huojuva tikkupeli. Ennen kuin se päättäisi kellistyä kylätielle, meidän piti saada se kaatumaan pellolle päin.

Carring is revealing. A daughter-in-law doesn't visit us anymore, not even when a party. One gets sticks easier, the other gets a dark toe or a dark mind. There has to be working gloves in all sizes, otherwise it is an insurmountable hinder for the female members of the family. The slow and the sheep are ordered to back and the nimble-footed learn the escape-route before they start poking the mass with long sticks. The best advice comes always from the watchers aside and then we ran.

Kantaminen on paljastavaa. Miniä ei enää tule, ei edes juhliin. Yksi saa helpommin tikkuja, jonkun mustuu mieli, toisen varvas. Työhanskoja pitää olla kaikkia kokoja, puute on naisväelle ylittämätön este. Hidaskinttuisimmat ja lampaat komennettiin kauemmaksi. Valmiiksi katsotun pakoreitin jälkeen pitkillä kepakoilla varustautuneet nopsajalat lähtivät tökkimään keikkuvia tukkeja. Parhaat neuvot tulevat aina sivusta, ja sitten juostiin.

Vedimme välistä yli kolmesenttistä ulkovuorilautaa. Reunoissa oli vielä Agneksellekin työmaata. Oli haluttu täyslevyistä. Välikattovasat oli sahattu tukista kahdelta puolelta lituskaisiksi. Ala- ja yläjuoksuiksi tulevia neliömäisiä parruja ei sitten kovin kauaksi kannettukaan. Käsin kuorittavat tukit pyöriteltiin vain, ne päätyisivät pystypuiksi.

Depending on the weight the wood was carried in new piles but the big logs were just rolled aside to be peeled - Agnes was happy to help.

Kantamiseen kuuluu myös hikinen huumori. Kenen rakko on suurin ja kenen hauis pinkein? Juhlissa en sitten viitsinytkään vertailla, sillä kantaminen ei ollut säästänyt sääriä eikä kynsiä. Nenänpääkin oli auringosta punainen. Olin vain ylpeä äitipuoli. Poika oli valkolakissaan nuori ja komea. Ainakin muskelit olivat vähän minunkin ansiotani!

Carring is also about sweaty humour. Whose biceps are the biggest? Whose blister is the largest? When the party day was there I didn't want to compare anymore, the carring had scratched my legs and broken my nails, my nose was red from the sun - and the son was handsome and young in his white student cap. I was just a proud step-mum! At least the muscles were partly thanks to me, too!

Impivaaraan ja takaisin...

The summers in the archipelago were golden sunny days and sand between the pages of my books.

Kesät saaristossa olivat auringon kultaamia päiviä ja hiekanjyviä kirjan sivujen välissä. Lapset polkivat rantaan uimarenkaat ympärillään, ja minä uinuin kallionkolossa.

Living in the archipelago is about summer jobs and summer's jobs. The ferries are full of travelers and cottage people, our days are full of tasks of nature in the garden and renovation projects. The building permission had to be re-applicated - the first five years have gone fast. I gather herbs and wild vegetables, branches to dry for the sheep and cook for the hungry summer workers.

Elämä saaristossa on kesätöitä ja kesän töitä. Lautat täyttyvät matkustavaisista ja mökkiläisistä, meidän päivämme luonnonkierrosta. On jyrsitty ja kylvetty, nyt kastellaan ja kitketään. Rakennusluvan viisi vuotta humahtivat, vielä ei olla viimeisessä naulassa. Hortoilen, kerppuilen ja keitän nälkäisille.

Kaupungista tuleville trimmaan parkkipaikkoja punkkiheinistä ja venepaikkoja myrkkykeisoista ja samalla oman menopelini ikkunan. Miten kummassa pikku rannassa on kymmenen venettä rantalepikossa, mutta paikasta pulittaa vain kaksi?

There is a book of seven brothers by Aleksis Kivi - http://en.wikipedia.org/wiki/Seitsem%C3%A4n_Veljest%C3%A4 -
They are stubborn and face difficulties with the demands of their surroundings. They decide to leave their home Jukola and head to the woods to Impivaara, to live their life in the middle of nature and turn their backs to the society. I thought of them and felt the same.

Kesäihmisten veneet kolisevat pilttuissaan venerannan uudessa laiturissa. Jäät jyystivät omastamme kaiken, mihin jalaton nainen voisi astua. Kiepun köysissä ja käsissä, jotka heivaavat mamman ja matka-arkut kannelle. Me mökittömät lähdemme.

There isn't much where to set my foot but helpful hands and swaying ropes when I and the trunks are helped on board. We need to get away. We want to escape. We won't come back...

We leave behind all the worries and unfinished tasks, the tiffing summer people and their lawn-mowers that have like aliens taken over our village. Our old and faithful fishing boat shall carry us to adventures and to the island.

Muumipappakin kyntäisi tällä skaftungilaisella, jolla ennen nostettiin silakkaa ja nyt taivalletaan kohti seikkailuja ja saarta. Jääköön taakse huolet ja soimaavat työt, kinastelevat kaupunkilaiset, jotka puhuvat enää lakimiestensä suulla ja älämölöttävät ruohonleikkurit, jotka ovat kuin ufot vallanneet Jukolamme. Me emme palaa!

But first we need some petrol and perhaps some ice-cream. When the skipper turns the key to start the engine nothing happens. I suggest we pray but the teenagers don't have any faith in their eyes lifted from their ipads. We, abandoned, hold the pier of Korpoström and decide to eat the sandwishes when the coffee is still warm in the thermos. Our escape was short.

Tankkaamme, ja ehkä yhdet jätskit. Mutta kun kippari kääntää avainta, uskollinen Valkomme ei edes hörähdä. Ehdotan perämiehen arvolla polvirukousta, mutta teinien ipadeista kohoavissa katseissa ei usko häily. Me Jumalan hylkäämät karkulaiset pitelemme Korpoströmin laiturista ja päätämme syödä eväsleivät niin kauan kuin kahvi vielä höyryää termoksessa. Lyhyeksi jäi pakomme.

Pitelen peräsintä, jota veneilevä pikkupoika hetki sitten oli nimittänyt keulapotkuriksi. Kesäihmiset suhahtelevat ohi kulautellen dieseliä ja lähettäen maininkeja. Vanhin kuvaa, kuinka edessämme lasten pieni peltipaatti kiskoo kahta tonnia tervattua puuta ja nöyrtyneitä. Siellä kaksi tarraa hamppuköyteen, kolmas ohjaa.

I hold the rudder when the little Buster boat tows us home. Three of us are there holding the rope and driving. I have all the time in the world - I don't remember when I had last time - I watch the passing boats, summer cottages at the strands, people running from the sauna to swim in the sea.

Päättyipä tämäkin päivä, kun katselen kesäiltaa ja saunojia aatamin frakeissaan. Miten hiljainen olisikaan Jukolamme ilman Toukolan poikia, nimismiestä ja Männistön muoria! Miten hupaisaa kun riittää naimaretkiä, lukkarin lukuja ja härkälaumoja! Hyvä on kotiinsa palata ja osastaan iloita auringon kallistuessa luoteeseen.

Our summers would be dull without all these people and events that make life so colourful and unbelievably hilarious here. And how much do we actually learn about life and ourselves when living in the middle of all this?

Terapian tarpeessa

There are no more volunteers, the relatives are cramping. My husband gets lost at the building site in his nighmare and I try to climb ladders without bars. Renovating and building - it is rough especially with a lutheran working moral.

Vapaaehtoisia ei enää ilmoittaudu, sukulaiset alkavat krampata ja ensimmäisiä hermopinteitä vapautetaan. Unessa mieheni eksyy rakennuksille ja tikapuistani puuttuvat alimmat puolat. Rakentaminen on rankkaa – etenkin jos luterilainen työmoraali piiskaa punnertamaan kilpaa, eikä tunne armoa varsinkaan itseään kohtaan. Vasara vie mennessään. Kolotuksia ja vaivoja kimpoaa etusormesta pohkeeseen. Tunnen eksyneeni ”Pieni talo preerialla” -kulisseihin, ja ymmärrän hyvin, että lapsille riittäisi edes toimiva televisio. Taitaa olla huilin paikka.

I feel I am lost in the scenes of Little House in the Prairie. I think we need a rest. Not to be so sinfull and lazy we try to combine work and leisure by visiting renovation shops and old houses to get inspiration and spare parts. We also spy.. How are things arranged in country-side Bed and Breakfasts? Would that solution suit ours? We write and draw down ideas - and enjoy!

On lähdettävä aina matkan päähän, edes seuraavalle saarelle ellei mantereelle asti ehditä. Jotta huili ei olisi ihan suoraa syntiä, otamme etäisyyttä tutkien varaosapankkeja ja perinnekohteita. Teemme siis ostosterapian ja teollisuusvakoilun ryydittämiä lepopyrähdyksiä. Illalla kunnostetussa yöpymisaitassa tai kartanon kamarissa kirjaamme muistiin oivalluksia ja maiskuttelememme mauttomuuksille. Ja nautimme. Maaseudun tiloilla luonto hellii. Se on sitä Green Carea, kun otan tuvan penkillä syliini kissan, nyppään ryytitarhassa eksyneen ohdakkeen tai käyskentelen puutarhan käytävillä. Höristelen hiljaisuutta.

It is the Green Care when we enjoy the silence, places that pamper all sences, feel the nature that heels and renews us. We often find our places to stay via Eceat, http://www.eceat.fi/ - it has a list of farms or houses that think alike we. It gives courage when you see that others have made it already even if we still have some way to go.

One needs idols - but how on earth could mrs Ingels always be so smiling, when the dust from the prairie filled the home and the tired husband kicked his boots to the far corner? We need to learn to be. To compromise. When too tired you can't see the relavant or enjoy the ready and done.

Oma uskokin vahvistuu, kun näen toisten tehneen sen, mihin itsellä on vielä matkaa. On esikuva. Mutta miten se rouva Ingalls aina jaksoi hymyillä, vaikka preerian pöly tunki keittiöön ja väsynyt mies potkaisi saappaansa nurkkaan? Kotikutoinen vihreä hoiva on näemmä kivisempi kyntö kuin toisen maalla pyrähdellessä. Meillä on oppimista olemisessa. Väsähdys työmaalla hidastaa askelia ja saa pipertämään toissijaisia. Sielunsa silmin ei erota tulevaa valmista saati seuraavaa odottavaa. Kaikkein eniten opin tässä itsestäni. Terapiassa neuvoivat meitä opettelemaan kompromisseja. Kyllähän me, kun vain pääsisimme sopuun, minkä kiistanaiheen ottaisimme harjoitusmatoksi.

Say that we'll practise. For example the door. There are no windows because we cannot agree on the colour - or the colours. I see the door as a colourful flower of creativity, but his eys ache of the seven shades. But I won't give in my Dalai-Lama-green! Help, mrs Ingells, the wind blows in!

Eteisen ovi. Siitä puuttuvat ikkunalasit, joita ei voi kitata ennen kuin ovi on maalattu. Ovea ei voi maalata, ennen kuin väreistä vallitsee yksimielisyys. Minulle ovi on luovuuden värikylläinen kukka. Miehen silmiä särkee ajatus sen seitsemästä sävystä. Dalai Laman hippivihreästä en luovu! Apua, rouva Ingalls! Meille tuulee sisään!

RescuePlan! Next week we'll head to Porvoo and Sipoo - a short holiday visiting old town of Porvoo and sleeping over at Pikku Jokikadun B&B, here!

And the next night in the village of Box, Sipoo, at here: http://majatalobox.fi/en/

- We'll still have to decide our disguise outfit; would sun-glasses be enough... A report follows!

In the end of summer comes the melancholy, I try not to count the days but to look back the endless weeks at home with the whole family around me. It is though there and it is to seize the day. So I suggested a Korpo Runt, a boat-tour around our main island. So when all the summer-workering children had returned home we lifted the anchor!

When turning north from our village harbour you are in the Korpoström route that is an ancient passage and a place for battles between old royal Swedish and Russian fleet. Now the west side of Korppoo is popular among boat-people and surrounded by summer villas and cottage.

Skorvlot with the pilot cottage copy, a small island belonging to our village Rumar.

We got some more diesel in Korpoström - and ice-creams to continue north-west corner.

Friend passing by with their Framtiden, the Future, a traditional archipelago sailing boat.

There is an separate area of Gyltö, an army base which signs we couldn't read but respected. A cannon up on the top got the youngest carried away and the rest of the journey we were pirates lurking for ships to conquer...

Assisting the captain...

Teleberget

In the north side of Korppoo is Verkan harbour where the little Fiskö takes people to smaller islands and where a popular summer harbour and restaurant for leisure boaters is, the Buffalo. The scent of their barbeque watered our mouths so we took take-away-baguettes and had our evening meal on the deck heading east.

Harbour of Galtby where the yellow ferries leave for Norrskata and Houtskär islands and the white one to Ahvenanmaa, Aland.

Wattkast is an island north of Korppoo with vivid cultivation of vegetables and flowers. It is there where we always drive to buy the meat we need, from the Nystu farm, that has its cattle and sheep free pasturing in the wild growing island of the national park. Wattkast got an over 200 metres long brigde ten years ago that now connects the island to Korppoo main land.

East of Korppoo is Nauvo, Nagu in Swedish. The yellow ferry works night and day taking cars and people over the waterway. In the Nauvo side it is also the home pier of Eivor, the bigger red and white ferry that drives the route to bigger island south from Korppoo. And it is free for people on foot! What a way to see the archipelago!

Eivor and Nauvo Pärnais ferry harbour

It was getting darker and we could see the flashing lights of the small lighthouses along the route towards Utö and open sea. The air was humid of the evening and end of summer but at eleven p.m. it was still possible to find our own little marina.

At the left the old Fagerholm sea guard base and at the right the old pilot station of Killingholm. This is the route that the anchestors of our estate were piloting 300 years Turku-Utö island. AfterUtö south it is only the Baltic Sea and the next stop is Germany...

We were asked about our way of life and we told. How it is here in the archipelago with many jobs. Busy doing and dreaming, looking forward and taking care.

To get inspiration and to relax we need to get away for few days time to time - when you see the undone around you, it is hard at home. So we often combine the holiday with some industrial espionage and visit others doing the same that we dream of... So here's our report from the latest get-away...

Our first stop was in Halikko at Antiikkiverstas Wilma where we met the Lady of the House herself and got many good advice how to continue our renovation. She had even started a paint-factory of her own! http://www.antiikkiverstas.com/verkkokauppa/index.php

We love to visit cafés and find good vegetarian restaurants with that little extra something. In Halikko there was this charming lunch café. The buildings had belonged to an old noble family and used for horses and storage. We tasted Isontuvan jäätelö -ice cream made at a local farm of their own milk. http://www.isontuvanjaatelo.fi/

A bit north before Helsinki was the home of the architect group Gesellius-Lindgren-Saarinen who in 1901 had begun to build a castle-like-house in jugend style, Hvitträsk. An amazing place and stories of their family and professional life here in Finland and later in America. http://www.nba.fi/en/museums/hvittrask

Then, first time since a young student back in Porvoo... We had two wonderful days wandering the old town lanes, visited the home of our national poet Runeberg - writer of our national song - and stayed in a lovely pop-up B&B.

Old Porvoo

Our pop-up!

Is it so that when you are odd and open yourself you are lucky to meet others like you? We did! A lot of wonderful, special people on our trip to Porvoo area.

100 years sintce the born of Tove Jansson, Moomin-Mum!

Of course we found the old-time hardware store, Wanhanajan Rautakauppa and bought some traditional nails.

Porvoo River

Recommended restaurants...

Old railway station store with old books, art and a small cafe..

Zum Beispiel

At Runeberg's garden

A little village called Box, Sipoo had a Cafe in a Box.. With a cup from the 60's and a cinnamon bun we sat with the locals and watched cars passing by, commented and heard stories about the villagers. Love place!

Bed&Breakfast - Värdshuset - in Box combined the cosy living with garden therapy... Exciting!

We were guided in the lovely garden by the owner himself who explained his thoughts and the stories behind all the plants; we could understand why the visitors loved to sit on the bench and put their feet in the soft sand while the trees bend over.

Coffee at the Lotta Svärd museum centre by Tuusula Lake - tasted the favourites of the war time...

On our way back home we drove via Tuusula Lake and the artist colony area there.

Home of Pekka Halonen

Many of our golden age painters, writers and composers built their homes in national romantic style there to live near the nature and be inspired. We were especially inspired by the sauna of Ainola..

Jean Sibelius and his family lived in Ainola, named by his wife Aino...

The sauna

We learnt that Sibelius saw music in colours.

Back at home...

with the souveniers and new inpiration!

When we read that they were trying to find all the pre-historic sites of our island we came to think of the Pit, Kuoppa.

For ages people in our farm Pellas had known about it and wondered what it is - in the middle of our home forest, high on the east side of the hill, about 20-25 metres above sea level.

So we contacted Marja, the archaeologist who joined us on a forest walk to the site.

She estimated it to be from the Bronze age, then at least 2500 years old, and probably a storage pit of seal hunters, the only one found at this area.

It is made of round stones softened by the waves of the sea after the Ice Age and on the cool side of the hill, near a steep place to pull up the boat.

In the old times people sought not only shelter but also advice from special places like high tops like this.

We thought we were the first to inform the bureau of Museum but my husbands's grand-father had done it already in 1971!

Here's Uno, the grand-father by the pit! It was then estimated to be ruins of a temporary fishermen's shelter. Who knows what the next generation will think!

http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx

https://extras.csc.fi/arctinet/pronssikausi/

It's not true that I hang to the bus when my summer-family left one by one but I did cry big tears when waving them good-bye. It was for missing them already but also for being sorry that the long lovely summer was soon to end. August is a gentle way to prepare for the autumn. Here in the archipelago we burn so called Ancient Fires during the last Saturday night of the month, but this year we even had this fabulous moon with us to light the night. We listened to the katydids and ate crayfish.

Se ei kyllä pidä paikkaansa, että olisin roikkunut bussin perässä, niin kuin lapset väittävät, vaikka itkinkin vuolaasti. Kesäihmiseni ovat lähdössä yksi toisensa jälkeen, ja kyyneleeni ovat yhtä paljon haikeutta kuin ikävää. Punaisesta paperista leikkaamani ravut käpristyvät kosteassa illassa, kun sytytän kynttilöitä lasipurkkien ketjuun. Huumaava elokuun yö on lohduttavaa samettia. Peukalonkokoiset hepokatit ovat kiivenneet syreenin oksille, ja lepakot syöksylentävät purkkieni eksyttämiä yöperhosia. Meidän muinaistulemme ovat jäähyväiset kesälle, kun ne ennen viestivät tulijoista. Imeskelemme rapu-ressukoiden saksia ja laulamme kasvavalle kuulle.

There is a basket at the veranda for glass jars and candles, a hook for the head-lamps. They have made our work and play time longer outside. You can follow the children ski at the field by their head-lamp lights. They are soon needed again unless my wish comes true and we get something that ordinary people call the outdoor lights...

Kuistilla on kori lasipurkeille ja kynttilänpätkille, eteisessä naula otsalampuille. Ne ovat jatkaneet päivää syksyn tullen, merkanneet polkujen kompastuskivet ja antaneet leikkiaikaa talvisin. Lasten hiihtoladun pellolla on voinut erottaa otsalamppujen välkkeestä. Pian niitä taas tarvitaan, mutta syvenevään pimeään saamme tänä syksynä sellaiset, joita tavalliset ihmiset kutsuvat pihavaloiksi.

It would be a big step for us - not to stumble on a wheelbarrow someone had left at the path that leads to the house when you come home with hands full of groceries. The son came home from the granny's next door via the ditch. It takes time to do simple chores when you can't see anything and the head-lamp pushes your hat on your eyes.

Meille tämä on harppaus, kun kassien kanssa on hoiperreltu autolta ulko-ovelle kompastellen polulle unohdettuihin kottikärryihin. Poika tuli mummolasta ojan kautta vauhtia hakien. Tilan töissä suttaantuu aikaa, kun mitään ei löydä, ja otsalamppu liu’uttaa hikisen pipon silmille. Pihassa palava valo on toivotus peremmälle, mutta myös karkottaa kutsumattomia. Kotona ollaan!

A light is both a welcome and a message - we are at home! But what kind of lamp model shall we choose? The electric lights came to the archipelago much later that to towns, I am also bored with the trend of everyone choosing the same kind of historic model with a broad round lid and swan neck.

Millainen malli sopisi? Täällä maalla ei ollut koristeellisten lyhtyjen esikuvia kaasulamppuja katujen varsilla, joten se vaihtoehto tuntuu kaupunkilaiselta – sopisiko hautausmaalle? Sähkövalot tulivat kaupunkeihin 1900-luvun alussa, mutta koko sähkötouhu saaristoon vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Ruotsalaiset sisustajat tuputtavat emaloituja lieriä, joiden käsin puhallettua kupua kannattelee valurautainen joutsenkaula. Välistä löytyy vielä posliininen lampunsokkeli. Niitä löytyy jo joka markilta niin kuin ennen telttatuoleja ja nykyään trampoliineja.

My mother-in-law is telling about petromax lanterns which were used here. Perhaps..

Ohje neuvoo valitsemaan sellaisia, kuin olivat muotia sähkön tullessa, mutta silloin elettiin jo funkkista ja muuta järkiaikaa. Anoppi muistelee petromaxeja, voimavalolyhtyjä. Ehkä niiden myrskylyhtymäisessä muotokielessä olisikin saaristoa. Vanhassa pihapiirissä vähempi on aina parempi. Niin paljon emme saa myöskään loistaa, että valon ikävässä sammutamme tähdet.

The most important is that we don't get so carried away that we shut down the stars - we have the most fabulous stars in Korppoo because there are no city lights here...

Ahoy, Korppoo! It was our turn to invite archipelago women for a long weekend. And they came! Cheerful and happy, full of energy and stories since the last autumn in Estonia and we had so much fun!

Our themes were the Baltic Sea and women entrepreneurs, so here we are in front of the only shopping centre of our archipelago - run by the women of course!

It all started 29 years ago and since then women had toured from island to island every autumn - to Stockholm archipelago, Aland, Estonia, Kemiö, Turku archipelago...

It is about sharing and giving strength, new ideas how to be able to live in the archipelago in the modern times. And dance, chat, hug, laugh and cry together...

Women want to live in the archipelago...

First day we had all kind of workshops from flamenco to wool and animation to visiting local farms.

Olle lives in Nystu farm where many locals love to buy the meat they need.

Annika let us taste her lovely apples.

Monika showed us her beautiful garden sale by the sea.

In the evening we had dinner in archipelago centre Sunnan in Korpoström, listen to Husband and Son, my prides. We were worried if the storm passes by before the next morning.

Olga had already arrived by the pier.

On Saturday morning it was a wonderful sailing weather and with two boats we sailed to Berghamn, an island near Korppoo to learn about nature reservation and have salmon soup on board.

Skorvlot, pilot cottage of our village

I was on board Inga-Lill that was followed by Olga with the red sails.

Side by side in Berghamn

About three families still live in Berghamn year around and many others time to time.

Our sailor!

Women can!

On our way to forest work!

Archipelago apples, always and a lot!

Saturday night..

Fish, of course!

Last day before farewell and see you in Svartsö, Sweden, we had a memorial concert in Korppoo church for Estonia, a ferry that sank 20 years ago near our southern-most island.

It is something amazing with these women, I am so touched by the atmosphere every year. Tears and smile are both just a second away.

Already booked the weekend in my calender...

Pappa was about to turn 50 and instead of classy party I suggested we invite relatives and friends to paint! He is the type who always wears jeans and lets his hair grow over the collar.. And the big barn had been the big project of the summer.

Kaikenlaisia rytkyjä oli kaivettu päälle. Olimme valmiiksi värikäs sakki, kun suurista tynnyreistä kaadettiin punamultaa pieniin ämpäreihin. Nämä olisivat kaikkea muuta kuin perinteiset pönötys-viisikymppiset. Vastalaudoitettu ulkorakennus odotti viimeistä silausta.

So all the odd clothes and an army of brushes were waiting when the guests arrived - wearing old commercial t-shirts and leggings.

Tällaisia pitkiä kolosseja ei enää rakenneta.

This is what it looked like in the spring - a mountain of timber and a barn that would have fallen next winter with the heavy snow.

The wood was from the trees that a storm fell down 13th Dec. 2013, Seija Storm.

It was built sometime before and after the war and under the same roof there were wagon storage, rooms for cattle, hens, horses, places for wood and carpenting. A dry toilet.

Saman katon alla oli pötkönä vaunuliiteri, navetta, kanala ja lampola, puuvaja, verstas ja hyysikkä. Ylävintille pääsi peruuttamaan heinäkuorman kanssa ja luukusta tiputtamaan apetta.

The tower was to ventilate area of cows and from a hole the hay was dropped downstairs for them from the up-stairs.

Kylätie kiemursi tilojen välistä viistäen kylkeä, jossa oli ollut jo kyläkatin mentäviä aukkoja. Kattohirret olisivat antaneet periksi seuraavan lumikuorman alla.

My dad!

Vieri vieressä sutiessa päivitimme kuulumisia, tenttasimme uudet tyttö- ja poikaystävät ja kehuimme toistemme työn jälkeä. Uudet tuttavat tulivat nopeasti tutuiksi.

Side by side we had time to chat, hear the latest and get to know the new girl- and boy-friends while the barn turned all red.

Those with the nerve and the brain started from the up right and continued systematicly to left. This red ochre paint is merciful. You cannot fail! Just a lot of paint and then brush!

Fiksut ja kylmähermoiset aloittivat ylhäältä oikealta ja etenivät järjestelmällisesti vasemmalle myötäpäivään. Punamulta on kuitenkin armollinen. Tyylirikkoja ei ole, kun kaiken se antaa anteeksi. Riittää, kun läiskii reilusti ja vetelee sitten rivakasti.

Nälkä on paras mauste, kun sopan ääressä muisteltiin päivänsankaria ja ihmeteltiin uutta tallinvinttiä. Isoisä oli nuorena vävynä saanut täällä hikihatussa polkea heiniä ja takoa päätään katosta kurkottaviin naulanpäihin. Valokuvista katseli vaippapöksyinen sankari, joka odotti alhaalla navetalla kuppi ojossa maitotilkkaa. Lasten salamajassa vanhalla verstaalla oli punottu juonia ilkeän Dove-keijun pään menoksi.

My mother-in-law always says Hunger is the best of spices! We gathered to the upper-floor of the barn where we had decorated long tables and 20 litres of soup waiting. A lot of memories were heard like when the grand-father as a young son-in-law had been stepping down the hay there and hit his head.

The photos of the birhtday-boy hanging showed how important this place had been since child - a small boy with a cup waiting the grand-mother milking the cows outside this same barn.

Birthday Boy and His Guitarr...

Pieni pintaremonttimme oli alkanut tyhjentämällä liiteristä pientareelle kirkkoreki ja ikäsarjallinen polkupyöriä.

Our minor renovation had begun by carring the old wagons and cycles outside at the meadow.

Navetan tiilet oli hakattu irti ja ne odottivat nyt kasana uusiokäyttökohteita. Isoveljen syksyn urakka olisi sahata työnsä tehneet vanhat laudat polttopuiksi.

The tiles from the cow house were piled and are now waiting for a re-use. The job of the big-brother was the huge amount of old wood that he was to deal with.

Juhlapäivästä tuli aikamoinen spurtti tälle rupeamalle, kun reilut neljäsataa neliötä on nyt suomalaista maaseutua aidoimmillaan. Punainen rakennus kylätien varrella odottaa uutta elämää, ja miehen ikään päässeelle tämä oli paras lahja ikinä.

The helping-hand was the best gift ever! And it is nice to keep alive the old tradition of work party! Just say when it is our turn to come!

Muistoissa on yksi helmi lisää.

Timppa ja Nicke on kerätty pahasti haavoittuneina ensiapupisteeseen, jonne on tuotu myös lievästi ruttotautinen Matilda. Heidät kootaan sairaalaan ja syödään ensimmäisenä. Päivän ehdottomiin kohokohtiin kuuluu Suurin Pottu, jonka löytäjä saa tikkarin.

Tim and Nick were gathered badly wounded to the first aid. Matilda with first symptoms of blight had been carried there, too. They are transported to the Hospital and eaten among the first. The high-light of the day is the Biggest Potato - the finder gets a lollipop!

Perunannosto on ankaraa taistelua parhaista kapeateräisistä ja keveistä kuokista. Pellon laidalle löntystelijöille jää leveät ja raskaat, jotka pakottavat nelinkontin kaivuuseen voimien ehtyessä. Joka vuosi on kokeiltu uusia sortteja, mutta Nicola on ollut luotettavin. Se komeilee laarissaan vielä pitkälle toukokuuhun, kun muita vapautetaan palveluksesta.

Lifting the potatoes is a fight about the best narrow and light hoes. Those who are too slow in their moves get the heavy ones and have to finally go on all four to get forward. Nikola is the most reliable. She is lovely and sleek in May when others are freed from duty.

Ennen pakkasia pitää tyhjätä säiliöitä, että on talvella, mitä täyttää. Ruuantähteitä varten on Keijo Ykkönen ja Keijo Kakkonen, kompostorit. Kesällä täyttynyt saa jatkaa muhimistaan yli talven, mutta toinen kärrätään jatkokehikkoon. Kuivakäymälää varten on oikea rullakärryjen armeija; niillä ei ole tuntolevyjä, eikä nimiä. Ollaan totisesti asialla. Jäätynyttä kakkaa on paha tyhjentää enää minnekään, ja tositoimiin valmiita pitää olla heittää alle. Kaikenlaisia muhimislaatikoita on väsätty jämälaudoista. Ne saavat kestää aikansa ja muuttua sitten madonruuaksi.

Before the frost freezes everything we need to have empty bins to fill during the long cold months of winter. The compost container Keijo the First is ready to serve and Keijo the Second has a permission to keep his to moulder.

Dry toilet tanks have no names or identity plates... They stand in a row ready to serve. A new is thrown to battle when the previous has fulfilled his task.

Lampaat laidunsivat vielä kesäkarvoissaan, sillä lampolan sisähuolto piti saada ensin valmiiksi. Agnes oli siellä melskannut sarvineen, joilla voi kuin sorkkaraudalla vääntää irti rimoja ja ruokakaukaloita. Tämän talven arsenaalia on lämminvesiastia, joka pysyy jäätymättä vaikka minkälaisen paukkupakkasen. Inva-liuska on myös toivomuslistalla, sillä Alli alkaa olla sen verran huonojalkainen.

The sheep were still out on the field on their summer-coats, because their quarters needed fixing. Agnes the Goat had used her horns as crowbar. Alli the Mum Sheep is getting old and had ordered a ramp. The novelty of this year's winter arsenal is a heated water-cup that won't freeze.

Viimeiset yrtit roikkuvat päät alaspäin keittiössä, mutta tomaatteja varrotaan vielä.

The herbs are drying on the wall their heads down but the last tomatoes are still hanging on. The veranda is seized by the big pumpkins.

I am seriously considering to become a pumpkin farmer. Nothing I grow get as big like the pumpkins growing on the piles of renovation rubbish heap - a mixture of sand, moss, pieces of wood, straw beds from the sheep shelter.

Kuistin ovat vallanneet jättikurpitsat. Harkitsen vakavasti viljelysuunnan vaihtoa. Mikään ei kasva niin hyvin kuin rakennusjätekasojen päällä lampolan oljilla vuoratut kurpitsat.

The pumpkins grow long, long stalks and huge leaves covering the pieces of tile, wood and the yellow balls seem to grow while just looking at them. Next spring I am going to conquer all piles and everything uggly with the pumpkins!

Ne suikertavat ja peittävät suurilla lehdillään kaikki murikat, hiekkasammalsotkut ja satunnaiset puunpalat. Hehkuvan keltaiset pallot paisuvat silmissä. Ensi keväänä aion valloittaa kurpitsalla kaiken!

Today we are celebrating our Independence Day since 1917. Flags and songs - and the big party at the president's in Helsinki that half of Finland soon is watching from television. With Finland-ginger-bread, good cheese and a box of chocolate...

And if you haven't decided yet, here's 56 reasons to live in Finland:

http://www.buzzfeed.com/tabathaleggett/reasons-you-should-never-leave-finland

We had a douple celebration when we had a party for our eldest daughter soon 18, grown-up woman! This is how it sounded today: https://www.youtube.com/watch?v=ptBbAaxTnfs&sns=fb... Thanks, Paula Koivuniemi!

Our small village is a peaceful place and especially during autumn and winter. There are perhaps two cars passing by daily, our taxi driver Tiina and the postman. That's about it - but not yesterday.

We had just got home from work and school, I stood in the kitchen unpacking the groceries when our youngest ran in. He had thought of running over to granny's next door but noticed when reaching their yard that a strange car was just driving away and that the veranda door was open... When we found out that the grand-parents had driven to continent, I took our biggest dog and big-sister started showing photos of cars. The house was empty but someone had been inside.

When I phoned the police I could tell almost the name of the car and which ferry to alarm - because this is an island, you have use a ferry to get away... I am just so grateful that our Sherlock got there when the thieves were already driving away and were no more inside! Now we are waiting for news if the police got them, at least we tried our best. And the 5-year-old Sherlock got this fine pipe from the grateful granny!

Herran huomassa!

A new year is a border. We want to listen to our inner voice and feelings and say aloud what we have carried around for months. A new year is a mystery but life tends to surprise and those who adopt to changes will survive and those who humble will gain, too. We can only hope and give promises.

Uuden vuoden äärellä on rajalla. Olemme herkistyneitä kuulostelemaan tuntojamme ja myös sanomaan ääneen sellaista, mitä olemme kantaneet kuluneet kuukaudet. Uudesta vuodesta ei vielä tiedä muuta kuin sen, että aina elämä yllättää, heittää eteen, ja ne, jotka sopeutuvat, selviävät. Ne, jotka nöyrtyvät, voivat jotain saadakin. Me voimme vain toivoa ja luvata.

Korppoo Lucia 2014.

Just before Christmas we entrepreneurs of archipelago were invited to listen about pilgrimage. We are on the route of St Olav between Trondheim, Norway and Novgorod, Russia. One wants to atone, another thank - or find his path and seek for the holy. Everyone needs a bath, a bed and a breakfast after walking tens of kilometers from one island to the next. They also wish for an opportunity to meditate and pray. Unlike ordinary travelers of the archipelago road the pilgrims are not in a hurry. On a pilgrimage already the first step counts.

Joulun korvalla me saaristoyrittäjät olimme kuuntelemassa toivioretkeläisistä ja pyhiinvaeltajista. Olemme reitin varrella, ja moni vaeltaa Pyhän Olavin jalanjäljissä Trondheimin ja Novgorodin väliä. Yksi haluaa sovittaa, toinen kiittää - tai käydä henkistä polkuaan ja etsiä omaa pyhää. Kun on kävellyt kymmeniä kilometrejä saarelta toiselle, mitä sitten kaipaa? Kylpyä, vuodetta, ruokaa. Tavallisista rengastien hurauttajista poiketen näillä kulkijoilla ei ole kiire. Pyhiinvaelluksella jo ensimmäinen askel lasketaan. Retkeläinen haluaa myös mahdollisuuden hiljentyä ja mietiskellä.

We are shown photos from North of Spain, a pilgrimage way marked with shells and travelled for a thousand years. There are dormitories filled with beds, long tables for dinner and meets with the locals that make you glad. I am already filling the barn with bunk beds and cooking porrigde in a huge kettle. People have followed the steps of St Olav almost as long as St Jacob. For an entreprenor it is business, for a archipelagoer it is an encounter.

Our art project at the local school to honorate Tove Jansson and create a Nativity Scene to the Moomin world...

Näemme kuvia Pohjois-Espanjan simpukoilla merkityltä reitiltä, jota on taivallettu tuhat vuotta. Retkeilijät yöpyvät kerrossänkyjen täyttämissä saleissa, ruokailevat pitkien pöytien äärellä ja ilahtuvat paikallisten tervehdyksistä. Ajatuksissani täytän jo täyttä häkää tallin vinttiä ja aittoja hetekoilla, ja hellalla hautuu kymmenen litraa puuroa. Pyhän Olavin perässä on menty lähes yhtä kauan kuin Jaakobin, välillä vain harvakseltaan. Yrittäjälle tässä on tienestin, saaristolaiselle kohtaamisen paikka.

Every New Year we play with the cups. We hide something small under them and predict the future. We forget the branch of fir marking the visit of death, but take a piece of hard bread, the poverty... A ring and dancing shoe of the barbie mean fun, a key opens new doors. I am thinking of the travelers that wander. They don't foretell and wait. They just move on knowing nothing of tomorrow nor return. What a freedom and abandon! What if I give it a try - as a business investment on myself..?

The Three Wise Men

Joka uusi vuosi leikimme kuppien kanssa. Muutaman alle piilotetaan pieniä esineitä, ja niitä nostamalla ennustamme tulevaa. Havunoksan kuoleman merkkinä jätämme pois manaamasta, mutta köyhyyden näkkileivän palan hyväksymme. Sormus ja barbin tanssikengät tietävät hauskanpitoa. Avain avaa ovia uuteen. Jään miettimään vaeltajia. He eivät ennusta ja odota, mitä tuleman pitää. He lähtevät vaan tietämättä tulevasta tai edes paluusta. Mikä vapaus ja huolettomuus! Kutkuttaa kokeilla – jos vaikka ihan bisnesmielessä, itseeni sijoittaen.

http://en.wikipedia.org/wiki/Pilgrim%27s_Route
http://pilegrimsleden.no/en/
http://www.pilgrimstales.com/stolavsway.html

Kunnianarvoisan Borgå Folkhögskolanin käytyäni oli kolmattakymmenettä vuotta, etten palannut ja nyt jo toista kertaa puolen vuoden sisällä. Kiitos meneväisten lasten ja hyvän etäisyyden maamme pääkentälle! Viimeksi pop-uppeilimme, nyt nukuimme kauniissa Ida-Mariassa.

One of the most important year of my life was a year in a boarding school of Borgå Folkhögskola almost 25 years ago. A whole new language and culture opened to me and life-long friendships. Now I have had a chance to visit Porvoo twice during the last six months and here are some of the pearls there during winter time! The distance to Helsinki and airport is only half an hour...

Ida-Maria is situated in a wooden house from 18th century by the old town-hall.

You can bath in the sauna and watch the view over old town or these small friends that visited us in the morning.

Bohemian waxwings

Kahvila Helmea ei voi vain ohittaa. Moni kesältä tuttu oli talviteloilla, mutta Helmessä oli lämmintä, kakut meheviä ja kahvi kuumaa. Hassun pienen suklaatehtaan praliinit sulattivat sydänjään. Lelukauppa Riimikko sai lapsenmielen heräämään. Täältä löytyi pikkusiskolle aina kotiinviemistä.

Café Helmi is wonderful and the waiter Helmer... not to speak about the home-made cakes!

Toy shop Riimikko and the snowy Moomin house. Tove Jansson used spent her summers in the archipelago here.

Sitten Tammisaareen ja Dragsvikin varuskuntaan! Ensi kerralla sitten sotkuun ja munkeille, nyt vain vilkutuksia ja viimeisiä rutistuksia...

Tick, tack, next stop was Tammisaari,west from Helsinki, a snowy and lovely old town with an army base waiting for the new recruits!

Come home soon, Eddi!

Joululoma on ollut lepoa ja hupaisia retkiä. Muutaman päivän kiireettömyys sai jo luovuuden heräämään, hassuja ajatuksia putkahtelemaan, unohdettuja unelmia hereille. Kohti kevättä...

Long and lovely Christmas holiday is now near its end and the spring term with new challenges waiting. How well we are after a few days good rest and laziness! Something new pops up now in my mind every day...

When the ice surrounds us and the tourist haven't found this winter paradise of ours the locals seek company and warmth from each other... And our New Year's promise included a sporty way of life, so we combined these two needs and visited Frågesport, a question-sport - QUIZ - at the Hjalmars! If only people knew how good it does to your shape and your mind it would be much harder for us to win...

Hjalmars is situated in the middle of our island Korppoo in the house of the most famous smuggler Jalmari Mäkelä from the Prohibition time.

Every other Friday at 20.00 it is bingo or the quiz!

We always start with the pizza and round it with the warm chocolate cake of hostess Minna.

Sea Jazz and Hopp-i-Land-Kalle!

Some even bring their own paper and pens - we have a working order, he is responsible for the sport and car news and I am for the rest!

The Lady Fortuna was on our side, this time there were only few of those two and even if we didn't recognize the stage entering music of Elvis we did know what a clipper was, so...

...The winner was Rumar Runaways! With 14 points of 30 and free pizzas next time!

Thanks, Tage, it was a nice evening, once again! And not too many of those sport questions...

There are many legends about Jalmari - he was keen on cycling and built an own velodrome by the house. With his twin brother Ilmari he is said to have taken part in a competition, too. Ilmari had started the route Turku-Salo and halfways they had switched and Jalmari had cycled the rest with new strengths and won!

Jalmari was never caught for smuggling but during the war for listening the radio without permission...

Our project with Sauna-Laundry building takes small steps forward. The key word is 'inspiration'. My job is to carry over hot tea and sandwiches and inspire!

The roof is only missing the rain gutters now and the nice lads inspired our girls out with the refreshments, too.

When the bottom was ready, the insulation lorry was called to finish the job. The loose wood fiber batts were blown into the floor and above the ceiling.

The fine wood batt from the big plane was used in the DT floor.

Winter is hard for muses and birds... Every minute more with the fabulous day light is welcome. With more light, more hope! Over 6 hours today...

Kotiliesi 40, uskollinen puuhellamme on pitänyt pahana matalalla roikkuvia pilviä ja pellon yli ryömivää merisavua. Se on protestoinut matalapainetta ponnekkailla tuprutuksilla. Ryntään hätiin sanomalehden ja tikkuaskin kanssa. Nokiluukku on kylpyhuoneessa uunin takapuolella, ja ensin on raivattava edestä roskakori ja potta. Koetan sytyttää tötterön ja saada toisella kädellä pyöreän luukun auki, ennen kuin palovaroittimien ketju-ujellus herättää koko talon.

Our stove protests the heavy clouds hanging over the fields and the creeping fog from the sea. It starts to puff smoke and I run with newspaper and matches to the resque.. The flue is on the other side and when you open the lid, put a lit roll of paper there, it warms up the chimney and makes the draught stronger. That I try to do before there is so much smoke in the kitchen that the central alarm goes on and the ears-filling-voice can be heard in every room of the house.

http://www.piketa.com/sv/lang/liesimusta-ferro-spis-svart-vuodesta-1910

Kevään tullen alkaa olla liiankin kuuma sytytellä hellaa aamuisin, mutta kun tekee mieli paahtoleipää. Kerskailemme kylän suurimmalla paahtimella: kihararaiset metallihäkkyrät, joita myös kattilanalusiksi kutsutaan, levitetään kuuman hellan päälle, ja leivät asetellaan paahtumaan. Jos haluaa tummempaa pintaa, avataan pesäluukkua tai unohdetaan vahtia.

Pea soup, the best Easter fast food of organic peas!

We light our old stove every morning until it gets too warm to use it - that is then the end of our toasting season. We have the biggest toaster of the village - we use the metal gadget made to use under kettles as a toaster. It is great! It is fast and you can have as many toasts as you need.

Or the recipe from a hearty book of Barbara Constantine, one of those books that makes you believe in life and best read aloud to others, we recommend warmly:)

Silmiä kirveltää. Kotiliesi taitaa tarvita huoltoa. Kesäkuumalla voisi muitakin levossa olevia uuneja rapata sisältä ja maalata ulkoa. Nostamme hellan keittolevyt hellakoukulla sivuun ja ymmärrämme savun paremmin. On lämmitetty koko talvi ahkerasti, keitetty ja paahdettu. Musta sahara aaltoilee rautakannen alla, kun tuli on puhaltanut noesta ja tuhkasta kaartuvia dyynejä ja valleja kaikkiin mahdollisiin koloihin.

The most eager kitchen helping-hand Laara ready for the left-overs...

Kaavimme hiekkalapion ja pahvinsyrjän avulla tuhkat talteen marjapensaille, tuhkaimuri syö loput. Kulahtanut levynpinta kertoo seisoneista vesikattiloista ja ruuanpolttamista, mutta liesimusta tekee pintaan hinkattuna siitä kauniin matan.

"I am so hungry, too.." seems Brianna to be saying.

"Could you drop something else, too?" Juliet wouldn't mind.

We lift up the plates and find a sahara of ashes. The berry bushes will love it and the black conditioner - Ferro spis svart - will do the wonders for our oven. At a breakfast with no toast and no smoke we list the spring tasks - someone should repair the window putty that the great tits have eaten up during the winter. That we tried to prevent it by mixing food oil with chilipepper and painting the putty around the windows and the wet snow rain flushed our mix over the windows makes the job a task nobody is volunteering for...

Paahtoleivättömällä ja savuttomalla aamupalalla listaamme kevättöitä. Nälkäiset talitintit nokkivat talvella ikkunalaseja reunustavan kitin parempiin suihin, vaikka kuinka koitimme levittää reunuksiin ruokaöljyyn liotettua valkopippuria. Räntäsade viimeisteli työn levittämällä töhnän pitkin lasia. Kuka haluaa koittaa pippuroidun kitin levitystä ja kuka pesee ikkunat? Lampaiden talviherkut kerput ovat tehneet kauppansa ja lehdettömät oksat kerätään pääsiäiskokkovärkiksi. Lampolan pehkujen tyhjennys on edessä lähempänä kesää. Tuhti olkipatja levitetään kasvimaan katteeksi. Yhdenkään vapaaehtoisen käsi ei nouse…

The branches our sheep have eaten during the winter should be gathered for a bonfire for the Easter Saturday and if we are going to welcome the hens this summer the old stable where the sheep and the goat Agnes lives now has to be emptied of the hay and straw of the winter period. A lot to do but with this fabulous sun I could stay outside and sweat all day! Spring...

It does not cost to breathe but I notice I´m holding my breath. I am so good at fussing - doing, constantly - that I am too busy to stop and admire ending up feeling empty. Of me.

Ilma ei maksa, mutta kiireessä pidätän hengitystäni ja pihistelen. Jos jossakin olen hyvä niin loputtomassa touhuamisessa. Se tarkoittaa sellaista älytöntä järjen sumeutta, kun ihan marttana päätän raahata vielä tuon lautakasan sirkkelille ja kavuta vielä kerran tikapuille maalipytty keikkuen. Loppuun piiskattu luterilainen moraalikin jo anelee armoa perheestä puhumattakaan. En jaksa iloita siistiytyvästä pihasta, enkä tuvan punaisesta kyljestä, kun maistelen tippuvia punamultapisaroita kurkotellessani sitä viimeistä lautaa. Tuntuu, että tikkailla on tilaa ja haalareissa lepattaa, vaikka siellä pitäisi olla myös puoliso, äiti, virkeä palkkatyöläinen ja ahkera sadonkorjaaja. Kovin tuntuu kuitenkin tyhjältä. Taitaakin puuttua minä itse.

When building something big - like future - it is easy to forget when tired meaning of all this hard work. Carpe diem. It sounds so simple and I try to forgive myself for failing again and again. To breathe.

Kun rakentaa, ajatus karkaa usein jo seuraavaan urakkaan, tilattavaan kuormaan ja hukassa olevaan muurariin. Mitä maksaa rahti saaristoon ja miten tehdään pienurakkasopimus? Tuskin pysähdymme ihailemaan työn jälkeä ja valmistunutta seinälaudoitusta, kun mieli kurkottaa jo piippuun ja sen pohjavaluun. Jos kuitenkin pitäisi sanoa yksi asia, joka tekee tästä aherruksesta mielekästä ja saa tuntemaan elävänsä eikä vain rakentavansa, olisivat jo muinaisen Rooman rakentajat neuvoneet: ”Carpe diem!” Tartu hetkeen, ole tässä hetkessä läsnä, pysähdy. Hengitä ihan täysin rinnoin.

To get rid of the adrenaline addiction and stress loving I have to learn to stop, sit down and thank myself, admire all the fine things I have made this far. And to notice the signs of spring.

Kun vauhtia riittää, ei enää muista määränpäätä, eikä ehdi katsella maisemia. Omatoimisella diagnosoinnilla määritän taudinkuvaksi stressiriippuvuuden ja adrenaliiniaddiktion. Koitan ehtiä, revetä ja kiiruhtaa – ja olen koukussa. Kadun ja päätän pyristellä, en ensimmäistä kertaa, mutta päätän myös olla itselleni armollinen. Annan itselleni luvan katsella, kurkistella ja kehua, silitellä ja taputella. Ihastelen ja kiitän. Istun ja huomaan mustarastaat, huikkaavat harmaatikat, pilkistävät silmujen kärjet. Olla. Ihan vain minä.

Spring in Rumar.

Heart of the Home - Happy Mother's Day...

Laundry Day!

Jo joutui armas aika...

Away and Back!

Green Care and Espionage

Round & About Korppoo

Secret Report by 00PELLAS

The Pit!

Mother Hen's Herd

Evas of the Archipelago

Happy Birthday, Pappa!

Almost ready for you, Mr First Frost!

Happy Birthday, Finland!

Sherlock Holmes

Travel In God's Shelter

Winter Visits

The Quiz

Muses

Smoke Signals...

Sieraimet pinnalla ei riitä!